Taas yksi viikko takana

Taas on yksi viikko takana. Enkä ole kertaakaan saanut mitään kirjoitettua. Ei tosin ole kauheasti mitään erikoista kirjoitettavaakaan. Olen käynyt töissä ja kaiken vapaa ajan on pyrkinyt viettämään lasten kanssa. Tuntuu, ettei aikaa ole enää tarpeeksi lapsille. Se saa olon todella surkeaksi. Ei kukaan äiti halua olla erossa lapsistaan.
Siksi olenkin vakavasti harkinnut, että tekisin töitä vain viikoilla joilla lapset ovat isänsä luona. Silloin saisin aina lasten kanssa oltua rauhassa kotona aamusta iltaan. Voisin taas alkaa viettämään aamuni rauhassa kotona, päiväni perhekahviloissa ja puistoissa ja iltani sohvalla lukien lapsilleni kirjaa.
Nyt vaan sitten lasketaan rahoja. Kuinka riittää rahat jos en ole koko aika töissä. Jonni kun on tällä hetkellä sairaslomalla joten sieltäkään ei tule palkkaa. On sitä tosin pienillä tuloilla eletty ja kai siihen vielä tottuisi. Nyt kun on edes jotenkin edes hetken elänyt muka paremmilla tuloilla.
No mutta niitä ajatuksia sitten lisää kun olen vähän viisaampi.

Tällä viikolla käytiin työporukan kanssa laivalla. Oli muuten ihan mahtava reissu. Ikävä kyllä muistona siitä reissusta on ei niin mahtava naama. Sain ihan tosissaan vanhalta känniseltä mieheltä turpaan. Hän ei ollut kauhean tyytyväinen kun en kaivannut ruoka seuraa. Nyt siis odotellaan, että mustelma poskesta laskee ja uskallan lähteä töihin. Keskiviikkona olis työvuoro. Meikkiä sitten vaan naamaan jos ei muuta.
Tuli samalla tehtyä elämäni ensimmäinen rikosilmoitus.

- Sanna ja kaunis silmä